perjantai 31. elokuuta 2012

Perjantai 31.8.

Huh minne tää eka viikko meni...Tiistaina oli sitten se ensimmäinen pelonsekaisin tuntein odotettu sytostaattihoito-päivä. Nousin hissillä Syöpäklinikan 6. kerrokseen, jossa sen kummemmitta ohjattiin huoneeseen 11 jossa oli sellainen leposänky ja kaksi tavallista sairaalasänkyä. Viereisessä sängyssä oli eräs kohtalotoveri, iäkkäämpi nainen joka oli ilmeisesti hoitojaksonsa loppusuoralla. Loppupeleissä koko juttu meni varsin yksinkertaisesti, kanyyli käteen, ensin esilääkitys, sitten varsinainen solumyrkky ja lopuksi plöräys keittosuolaa. Ohessa valutettiin ravintoliuosta litran pullo...Reilun tunnin jälkeen alkoi tuntua hiukan puuduttavalta, mutta sitten se olikin jo ohi! Teippi käteen ja menoksi. Alakerrassa minua odottikin jo sitten vielä sädehoitovuoro, jonka jälkeen pääsinkin sitten kotiin. Tällä kertaa minulle ei vielä tullut (ja toivon että ei tulekaan) pahoinvointia tai muita oireita väsymystä lukuunottamatta.

Keskiviikko oli vähän kiireisempi päivä. Ensin treffit ravintoterapeutin kanssa, joka opasti minua asiantuntevasti kaikissa syömiseen / PEG-letkuruokintaan liittyvissä asioissa hyvinkin tunnin ajan! Hänen laskelmiensa mukaan minun pitäisi saada energiaa n. 3100 kcal/vuorokausi ja proteiiniä 70-100 grammaa/vuorokausi. Millä ihmeessä???? Onneks on noita ravintotiivisteitä, kun nyttenkin tuntuu et vaik ei oo juuri mitään syönyt niin vatsaa kiristää ihan älyttömästi...
  Ravintoterapeutin jälkeen kävin pikaisen sädetyksen ottamassa, sen jälkeen siirryin yläkerroksiin magneettikuvaukseen. Tämä viimeinen liittyy siihen vapaaehtoiseen tutkimukseen johon osallistuin, jossa he tutkivat ihmisen sylkirauhasten reaktiota sädehoitoihin. Sekin oli ihan mielenkiintoinen kuvaus, ensimmäistä kertaa oli kone joka oli lähes äänetön!!!! Alla muutama kuva siitä tilanteesta.

Isotooppi-ruisku...kuvauksen jälkeen ei ollut suositeltavaa halailla tai pussailla koska kuulemma säteilin!!





Magneettikuvauskone.

Ja koneen ohjauspaneeli! Tuo mötikkä jossa lukee "Siemens" oli se joka ensin kiertää kuvattavan ympäri, tietotokonetomograaffinen kuvaus. Sen jälkeen kuvattava siirtyy sen takana olevaan rinkulaan, joka on se itse magneettikuvauslaite. Äänetön kutakuinkin, kivuton, nou hätä!       

Tämän kierroksen jälkeen päätin mennä keskustan kautta ja hankkia itselleni puhdetöiksi rakennussarjan! Löysin kun löysinkin mainion mallin vanhasta suomenkin lipun alla purjehtineesta purjelaiva Pamir:sta, joka oli nelimastoparkki, purjehti -30 luvulla Australiaan Vehnälasteja hakemassa. Se oli silloin kuuluisan Gustaf Erikssonin varustamon lipun alla, joka oli ahvenanmaalainen varustaja joka oli oivaltanut höyrylaiva-aikakauden ollessaan vahvimmillaan, että vanhoilla vuosisadan alussa rakennetuilla purje-laivoilla voisi hyvällä tuotolla kuljettaa kaukorahtia! Varustamoon kuului useita muitakin saman aikakauden laivoja, mm. "Pommern" joka on Maarianhaminassa museolaivana, "Passat" joka on Travemündessä museoituna, sekä ehkä kuuluisin "Herzogin Cecilie" joka haaksirikkoutui Englannin etelärannikolla. Myöskin Pamir koki haaksirikon -50-luvun alussa, vieden syyvyyksiin n. 80 merimiestä Azorien edustalla hirmumyrskyssä.
Tätä pienoismallia rakentaessa uskon että mieli lepää, ja koska minulla on aina ollut kiinnostusta näitä laivoja kohtaan, on tämä projekti erityisen mieluisa!

Torstai olikin sitten helppo päivä, tosin jouduin ensin hiukan taistelemaan Korson terveysasemalla, jonne minun piti toimittaa tulevia letkuruokintatarvikkeita varten lähetteen, jotta he sitten voisivat tilata ne kunnan varastolta joka sijaitsee Koivukylässä. Olivat sitä mieltä että minun olisi itse pitänyt toimittaa se lausunto sinne varastolle...vaan kun se ei käy, ohje nimenomaan sanoi selvästi suomen kielellä että oman terveysaseman hoitaja/lääkäri suorittaa lausunnon mukaan tilauksen, ja noin viikon kuluttua potilas hakee/haetuttaa tarvikkeet itse. Kylläpä oli vaikeaa...mutta ottivat sen lapun sitten lopuksi! Vastaanotto oli erittäin kalseaa muutenkin, todella nurjamielistä väkeä siellä! Onneksi jatkoin matkaani kohti sädehoitoklinikkaa, jossa jo tutut hoitajat odottivat minua saapuvaksi, normi sädeannos ja kotia kohti!

Tänään perjantaina olisi sitten ensin käynti letkuntarkistuksessa ja sitten normi sädetys, jonka jälkeen odottaakin sitten mukava viikonloppu Porvoon saaristossa, ensin vaimoni pojan Villen ja niiden Henkka-koiran kera, sitten toinen yö todennäköisesti yksin meren ääniä kuunnellessa! On ihana huomata, että menneiden viikkojen keskustelujen jälkeen on palautunut jonkinlainen hyvä yhteys heihin, toivon sydämeni pohjasta että se hyvä yhteys saisi jatkua ja että ehkä jonain päivänä voisi taas yrittää siitä mihin alkuvuonna asiat niin ikävästi jäi...aika näyttää. Rakkaus ei helposti kuole, se voi haavoittua, väsyä, hiipua mutta tässä tapauksessa se ei tule kuolemaan.
  Ensi viikolla sit taas uusia mietteitä, oikein hyvää viikonloppua tässä vaiheessa!

2 kommenttia:

  1. sama gamma-kone jossa mäkin oon muutamia kertoja makoillut..

    VastaaPoista
  2. Just precis så ´tillmötesgående´, som Du beskriver, är Finlands hälsovårdare ! ...Tyvärr !!!

    VastaaPoista