Maanantai 20.

Rauhallisen sunnuntain jälkeen, jonka kohokohta oli Cafe Villi Puutarha Tanjalla ja Kimmolla tos melkein naapuris, ja Suppilovahverokeitto, olikin sitten maanantaina aika ryhtyä hommiin! Pitkä päivä oli tiedossa meilahdessa jo etukäteen. Heti aamulla ensin labran kautta, ja vaikka olin käyny perjantaina, niin oli yks joku koe kuitenkin jäänyt niiltä ottamatta, joten pelkkä näytteen jättö muuttuikin pistokseksi! No, johan noita käsivarsia on tämän vuoden aikana pistelty, ei haittaa!!

Sen jälkeen tapaamaan omaa lääkäriä, joka otti aurinkoisena kuten aina vastaan! tarkistettiin PEG-letku, hän hiukan sääti sen kireyttä. kaikki oli sen suhteen ihan kunnossa! Mukavan rupatteluhetken jälkeen sitten takaisin Sädehoitoklinikalle. Ensimmäinen työvaihe oli naamion tekeminen. Sitä tarvitaan, kun potilas laitetaan sädehoitokoneeseen. Potilaan pää fixoidaan tiukasti paikalleen jotta sädetys osuu joka kerta tismalleen oikeaan paikkaan. Voin kertoa, että siitä tuli tiukka!!Ei paljoo pää siinä liiku, kun naamari päälle ja kiinnitetään sivuista hoitoalustaan..! Sen teon ohella ottivat sitten sarjan Tietokonetomografia-kuvia..ja sitten olikin hetken tauko! Teki hyvä käydä kahviossa pientä huikopalaa syömässä!

Iltapäivällä sitten jatkuivat hommat, nyt vuorossa magneettikuvaus! Olin aiemmin jo lupautunut mukaan tutkimukseen jossa tutkitaan ihmisen sylkirauhasten toimintaa sädehoito-jakson aikana ja jälkeen. Se toi hiukan lisäväriä tämänkin päivän ohjelmaan! Ensin "normaali" magneettikuvaus, puolen tunnin setti. Sen jälkeen omalle hoitoalustalle, uusi naamari päähän, ukko tiukkaan pakettiin ja koneeseen! Oikeaan käteen laittoivat kanyylinkin! Ensimmäinen tarkkuus-sarja kuvattiin sit siten, ettäpuolet kuvista ilman mitään, sitten annettiin sitruunahaponmakuisia pastilleja joita piti pureskella muutaman kerran ja antaa liueta suussa. ne stimuloivat syljen eritystä, ja hetken päästä tuntuikin jo et suu on täynnä! Ja uutta kuvaa!!!

Sit pieni tauko, ja vielä yks sarja varjoaineen kera. Sen magneettikuvauksen ainoa ikävä juttu on se, että se kone pitää todella kovaa ääntä, ja vaikka on korvatulpat ni päässä soi silti jälkeenpäin.
Summa summarum, kaikki jutut meni ihan hyvin, oma uteliaisuus ehkä hiukan poisti ahdistuneisuuden tunnetta!

Loppupäivä olikin sitten leppoisa. Sain toki kuulla huonojakin uutisia, poikapuoleni puheterapia oli päätetty lakkauttaa, ja sen tilalle viittomakoulutusta kotiin...Noh kun ei enää asuta samassa taloudessa niin ei ole paljoa mitä minä sille voin tehdä, vaikka haluaisinkin jotenkin asiassa auttaa..se jääpi nähtäväksi!

Ikea-kierros parvekeverhojen perässä oli vesiperä, mutta tarttuipa käteen ylhäällä kuvassa näkyvät lyhdyt, eteisen matto, aluslakana ja sit toki naapuriliikkeestä kauan kaivattu uusi kotiteatteri! Peruslaite, edullinen mutta tälle hifistille aivan riittävä! Tuo vanha kun oli alkanut oireilemaan varsinkin levyä soittaessa...johan silläkin 6 vuotta ikää ellei enemmän...Noh nyt uuden "lelun" kanssa opiskelua, pari kaapelia tarvii viel hankkii et saa TV:n oikeaoppisesti kytkettyä siihen...sitten voi ryhtyä elokuvien katseluun!