Perjantai...

Tänään oli mielenkiintoinen päivä. Aamulla liikenteeseen hiukan pelonsekaisin tuntein, suuntana sädehoitoklinikka Helsingissä ja aiheena hoidon suunnittelu. Erittäin miellyttävä lääkärini otti minut ja tukihenkilönä mukana olleen hyvän ystäväni vastaan, ja alettiin käymään läpi mitä tuleman pitää.
Ensi maanantaina menee sitten koko päivä meilahdessa, eri paikoissa. Tulee magneettikuvausta, TT-scannausta, Labrakokeita, sädehoitomaskin tekoa jne. Se maski tarvitaan kun sitten mennään siihen sädetykseen, se tulee olemaan sellainen tiukka pään mallinen maski, jonka tarkoitus on pitää pää aivan liikkumattomana että osuvat oikeisiin kohtiin säteiden kanssa.
Itse hoidot alkavat sitten maanantaina 27.8., ja tahti tulee olemaan 5 päivää viikossa seitsemänb viikon ajan, eli 35 sädehoito annosta ja 7 sytostaattihoitopäivää. Sytot tulee olemaan tiistaisin, jolloin on pidempi päivä siellä, muuten toimenpiteet tulee kestämään noin 30 minuuttia / kerta. Näinollen on arvattavissa että seuraavien viikkojen ajan tiistai-keskiviikko-torstai voi olla huonovointisia päiviä, kirkastuen sitten aina viikonloppuja kohti.
Ajattelin matkalla kotiin junassa, että toisaalta aikoinaan alokas-aika kesti 8 viikkoa laivastossa palvellessani. Silloin se tuntui ikuisuudelta, mutta yhtäkkiä oltiinkin jo vala-päivässä ja 8 viikkoa oli kulunut kuin siivillä!

Positiivinen asia tänään oli se, että minulle annettavat sytostaatit ovat sellaista laatua jotka eivät vie hiuksia ja karvoja mennessään...olin jopa hiukan pettynyt! :) No ei sentään, kunhan kevensin! Tärkeintä on kuitenkin nyt se että alkaa olla tietoa missä mennään ja mitä tapahtuu.

Myöhemmin minulla oli vielä käynti hammaskirurgisella, suorittivat mallikkaasti tunnin putsauksen ja kaupan päälle paikattiin pari lohjennutta vanhaa paikkaa, sain vielä kehuja purukalustostani! Hyvä näin!!!

Viikko on toki näyttänyt minulle senkin, että on ystäviä ja sitten on ystäviä. Tämän viikon saldo on -2. Lisää "ystäviä" poistuvat varmasti takavasemmalle eri syistä matkani varrella, mutta niille voin vain sanoa, että se ei sitten ollut sen ystävyyden väärti. Toisaalta ei voi vaatia että kaikki ihmiset osaavat kohdata toisen ihmisen epäonnen oikealla tavalla, joten jätän ne omaan arvoonsa! Nyt on kuitenkin edessä viikonloppu, voimien keräämistä ja tuon uuden vatsaletkun kanssa seurustelua! Vatsahan alkaa toipua mallikkaasti keskiviikon toimenpiteestä, kunhan vielä tekis sen mitä varten se on! Just nyt se ei oikein osaa luovuttaa, ottaa vaan auliisti vastaan kaikki mitä sille annetaan! Ihmekkös tuo, jos on vähän "ilmapallo" olo! Noh, kökköjutut sikseen!

Kaiken kaikkiaan voin todeta että oma fiilis on nyt lähellä 8 luokkaa asteikolla 4-10. Tieto rauhoittaa, enkä osaa oikein pelätä tulevaa, vaan suuntaan eteenpäin luottavaisin mielin.