Heippa!
Viime kirjoituksesta onkin aikaa....munuaissyöpäleikkaus meni sitten kuin menikin oikein hyvin, paha saatiin pois mutta kevät ja kesä mennyt sekä miettiessä että oliko sitten kuitenkin niin onnekas? uusiiko se? Onko varma että kaikki ok? ja samalla yhä pahenevan lonkan kanssa taistelua...no nyt kirjoittaessa voin todeta että puolitoista viikkoa sitten minulle asennettiin uusi tekonivel oikeaan lonkkaan, tänään olen enimmäkseen kävellyt jo ilman sauvoja ja kivut ovat todella vähäiset. Tässä välissä kumppanini päätti muuttaa pois ja jättää mut tänne punaiseen huvilaan, tarkemmin 15.9. lähti hän. Elämä koettelee ja potkii, mutta siihen vuoristorataan mun on vaikea enää mennä takas. Joka toinen päivä on ikävä takas, joka toinen päivä haukutaan alkoholistiksi.  Joo myönnän, juon. Yhtäkään arjen askaretta en ole saunakaljojen takia jättänyt väliin. Kun ei ole ihmistä kuuntelemassa ja jakamassa parisuhdetta mun keino oln ollut hakea sitä lohtua sihisevän kiukaan ääreltä, omassa hiljaisuudessa. Olen koettanut ylläpitää tätä nykyistä asumusta parhaan taitoni mukaan, enimmäkseen yksin koska mennyt parisuhde ei siihen juurikaan osallistunut, koska kaikki muu oli tärkeämpää. Nyt odottaessa että a) pankki vastaa soittopyyntöön ja saan talon finanssit jollekin tolalle b) saan tikkihakaset poistatettua tulevana tiistaina jonka jälkeen voi saunoa, alkaa käydä uimahallissa jne ja c) että saisin Vantaan Varian kanssa diilin opiskelujeni loppusuorasta jotta pääsisi töihin. Nyt ajattelin yrittää olla täällä hiukan useammin, ja oppia kuviakin laittamaan ettei olis pelkkää vuodatusta.... Näin tällaisena sunnuntai-iltana...c u soon!

6.1.2015

Kaksi päivää toimenpiteeseen. Sain aamulla nukkua melkein kello 10:00 asti, tuntuu siltä että on koko ajan väsynyt. Tänään pitäisi yrittää touhuta kaikki ne asiat jotka en halua jättää tekemättä täällä kotona ennen lähtöä torstaina, koska tunnen että se on tärkeää. Vaikeinta on oikeasti hyväksyälähimmäisen kommentti että "ei sinun tarvitse, ihan oikeesti"...jossain syövereissä kuitenkin jokin painaa tekemään ja miettimään tekemättä jättämisiä.

Tänään näyttää hyvältä päivältä sikäli, että ulkona on ihana aurinkoinen keli, tosin hyytävä pakkanen -14 C, ja nurkissa paukkuu. Siispä tarvii hakea lisää puita ja sytyttää alakerran takka, tuo onnekas lämpöihme joka luovuttaa vielä seuraavana päivänäkin lämpöä mukavasti koko taloon. (Onhan meillä toki vesikiertoiset patteritkin, mutta se vesi lämpeää sähköllä, joka maksaa...) Toissa päivänä katselin puuvajaamme, ja totesin että keväällä tilattu 8 m3 halkoja on kohta puolittunut, näinköhän polttopuut riittää talven yli sitten kuitenkaan? Vielähän ei olla toden teolla lämmitelty muuta kuin saunaa, kun ei ole ollut tarvetta.

Päätimme että ylläpidetään pääsiäispuutalkoot, viime vuonna ensimmäisen kerran se oli menestys. Tänä vuonna onkin pääsiäinen aikaisessa, joten toivoa on. Toki saattaa käydä niin, että puuvarastoa pitäisi ensin hiukan laajentaa ennen kuin päästään klapihommiin...

Talossa havaittu pieni kosteusvaurio kellarin vierashuoneessa alkaa olla muisto vain, ne kuuluisat viimeiset listat puuttuu enään. (Listat jo haettu, vaatii enää pätkimistä ja paikoilleen laittamista!) Tämäkin on asia johon haluaisin puuttua ennen torstaita, ei tarvitsisi sitten maata ja tuskailla tekemättömiä.

Eilinen käynti Peijaksessa ristiverikokeessa hämmensi aika lailla. Kun olet noin 40 vuoden ajan kuvitellut että sinun veriryhmäsi on 0 rH + ja sinulle todetaan kysymyksenä, että "sinullahan on B +, eikös?" niin alkaa miettimään, mikä on totta mikä tarua. Leikkausta vartenhan verta on oltava valmiina tilattuna mikäli jokin menee pieleen, olisi sääli jos joku kirjaus olisi mennyt vikaan tässä(kin) suhteessa, mutta sen eilisen kokeen perusteella nyt sit mennään...Kyseltiinhän minulta edellisen leikkauksen yhteydessä valmisteluhuoneessa kun jo olin pami-tokkurassa esilääkittynä, että mites ne sinun Thyroxiinit???WTF? En ole kuuna päivävä sellaisia syönyt, minulla on kilpirauhanen ihan omalla paikallaan ja ihan toimiva toistaiseksi. Muistan sanoneeni tän, johon hoitsu: "Hups, aijoo se olikin yks toinen Finell jonka tiedot tässä koneella esillä"...Luottamusta, ystävät, luottamusta. Tämä olkoon tämän päivän harjoitus, koettaa rakentaa sitä luottamusta ettei tarvitse hätäillä.

Viime kerralta sain paljon kuvamateriaalia liitettyä blogiini. En tiedä suostuvatko ottamaan mitään kuvia nyt, ihan siis tieteellisessä mielessä. Aion toki kysyä, ja pyytää. Saas nähdä. Mutta siitä myöhemmin.

Maanantai 5.1.2015

Aikaa on kulunut sitten viimeisen, elämä on muuttanut uusille raiteille ja asuinpaikkakin on muuttunut. Edellisen syöpähässäkän jälkeen luulin jo olevani terve, ja puuhat uudessa vanhassa talossa uusioperheen kanssa ja aloittamani opiskelujen parissa veisi eteenpäin.
Syyskuussa oli aiempien hoitojen aikana todetun lisämunuaisen varjostuman kontrolli, rutiini juttu. Hups, sieltähän löytyikin papereista merkintä varsinaisen munuaisen kasvaimesta jota vain oli hiukan unohdettu...kiireesti uusiin kuviin, sieltä Peijaksen sairaalaan urologin juttusille ja kiireisesti leikkausjonoon munuaisen osapoistoon tai jotain. Golfpallon kokoinen möhkäle on siis saatav pois.
Tällä viikolla, tarkemmin 8.1. menen sitten toimenpiteeseen, jonka on kerrottu olevan konventionaalinen avoleikkaus.

Sen verran asioita on päässä risteillyt viimeisten aikojen aikana, lueteltakoon nyt muutama esimerkki; omien vanhempien huononeva kunto, oma alkoholin käyttö, sekoamiset ja ahdistukset.
Korkki tinattiin kiinni 30.12.2014, ja toivon saavani sit kun aika antaa myöden tän munuaishässäkän jälkeen siihen(kin) kuntoutusta, koska näin hommat ei vaan voi jatkua.

Toivon että jaksan ja voin päivittää tätä edelleen, koska aikaisempi kokemus osoitti että asioiden kirjoittaminen on usein helpompaa kuin vain puhua niistä läheisille jotka jossain vaiheessa itse ovat aika väsyneitä kaikkeen!

Näihin tunnelmiin, lisää tulossa!

Viikko 37 eli kolmas hoitoviikko

Nyt alkaa huomaamaan että tämä hoitojakso vaatii veronsa, kirjoittelu on ollut sen verran verkkaista! Mennyt viikko oli aika normisettii, kurkun kipu yltynyt, sain maanantaina 10.9. OxyNorm 1mg nimistä kipulääkettä liuoksena kun ei noi Panacodit ja Buranat tuntunut auttavan. OxyNorm on vahva lääke, opiaatti. Kokeilin yhden annoksen (5 ml) (jota siis saa ottaa max. 6 krt. vuorokaudessa) heit kotiin tultuani maanantaina, ja joo...hmm..tunnin päästä ei ollu kurkku kipee...kolmen tunnin päästä tunne et joku on lekalla lyöny päähän, kunnon laskuhumalafiilis. Ei hyvä! Päätin jättää sen pullon hätätilanteita varten kaappiin, jatkan tutuilla Panacodeilla.

Keskiviikkona sain sitten vihdoin haettua Vantaan kaupungin tarvikevarastolta Koivukylästä minulle varatut PEG-letkuruokailu tarvikkeet, kolme laatikollista liitosletkuja. Kumma kyllä heillä EI ollut lainata tippatelinettä, mietin vaan että kun se hetki koittaa että alan oikeesti ravitsemaan itseeni tuon PEG:in kautta, niin istunko sit sohvalla käsi pystyssä ravintopulloa pitämässä vai miten??Hei jumalauta ihminen kävi kuussa 40 vuotta sitten, ei luulis olevan yhden tippatelineen fiksaaminen mahdotonta????Noh, aika näyttää!

Torstaina oli hyvä päivä, olo ihan ok, ja aamusession jälkeen kävin ajelemassa Willellä kivan lenkin. Tein treffit erään uuden Mp-ystäväni kanssa Bembölen Kahvituvalle, Espooseen, söymme löynaan ja ajelimme sen jälkeen läpi hienon syysmaiseman Espoon Nuuksioon mukavaa mutkatietä! Kävimme jopa Solvallan laskettelurinteen huipulla maisemia ihailemassa! Oli hieno pieni keikka, hyvä mieli siitä!

Koska olen ollut poismuuton jälkeen ilman omaa autoa, on asia alkanut pikkuhiljaa kaivertaa minua. Hyvä ystäväni Mikke, joka muutes on se sama joka ajaa minut taksilla päivittäin sairaalaan!, tipsasi että heillä olisi yksi ylimääräinen vanhempi Volvo! Ei kun katsomaan, koeajamaan, jonka jälkeen lykättiin avaimet käteen ja sanottiin että "ajele rauhassa, tankkaa ja kato öljyt! Palataan mahdollisiin kauppoihin sit". Ajoin siis kotiin onnellisena vuoden 1993 mallisella Volvo 855 Stw autolla, miettien mistä ihmeessä repisin rahat tähän!
Auto on vähillä (dokumentoiduilla) kilometreillä, Biliassa aina huollettu, kutakuinkin ok kunnossa oleva yksilö. Ei turhia lisävarusteita mutta kaikki oleellinen! Keulalla hyrisee tuosta mallisarjasta alkuunsa saanut Volvon viisisylinterinen rivimoottori 2,5 litraisena versiona, joka automaattivaihdelaatikon kautta välittää eturenkaisiin sopivat 140 hevosvoimaa. Tällä tuo 1400 kg painoinen auto liikkuu huoletta, ja ajomukavuus on korkeaa luokkaa! Tästä hiukan myöhemmin lisää!

Kun alkuviikko olikin mennyt näin mukavasti, oli perjantai sitten oikea "piinapenkki"päivä sanan varsinaisessa merkityksessä! Hoitoni oli siiretty tutulta Linac 5:koneelta Linac 4:lle, koska viitosta huollettiin. Koneet ovat periaatteessa samanlaiset, mutta pieniä eroja on. Siitä johtui, että sain maata maski päällä melkein tunnin! ennen kuin hoitsut olivat saaneet kaikki säädöt millintarkasti kohdilleen ja sädehoito saattoi alkaa. Voin kertoa että minulla ei ole klaustrofobiaa, eikä muutenkaan kovin helposti ahdista. perjantaina alkoi tuntua siltä, että nyt vaan purraan hammasta ja prkle! siinä vaiheessa kun niska meni tunnottomaksi, otsaluuta säriki eikä mitenkään pystynyt muuttamaan asentoa. Nooh, kunnialla siitä selvisin, ja eikun kotio viikonlopun viettoon.
Olin sopinut vaimoni kanssa että hän noutaa minulle ylimääräiseksi jääneen kahden istuttavan Ikea-petaussohvan, ja niin hän tulikin perjantaina illalla hakemaan sen pois! Kannoimme sen yhdessä hänen autoonsa ja sovimme sitten samalla lauantaipäivän pienistä rempoista joissa olin pyytänyt saada auttaa!

Lauantaina sitten iltapäivällä ajelin Puistolaan, missä ensiksi korjattiin polkupyörä jotta Viivi (Katjan tytär) pääsisi taas kouluun helposti. Etukumi oli puhki, ja takakumikin jotenkin oudosti liikkunut niin että venttiili sojotti sellaisessa asennossa että pumpulla ei päässyt ilmaa lisäämään. Eikun renkaat vuoronperään irti ja korjaukseen! Ennen tätä käytiin toki Biltemassa sisäkumeja ja muita tilpehöörejä ostamassa!
Tämän jälkeen seurasi kolmen kattolampun asennustyöt. Ongelma niissä oli lähinnä se, että katosta roikkui sähköjohdot suoraa alas ilman mitään lampunkiinnitysrasiaa välissä. Minulla oli mukana tarvittavat palikat, jä äkkiäkös ne oli asennettu! Katjan saama pesukone vuoti edelleen hiukan sekä tulo- että menovesipuolelta, joten tähän paikkaan nyt sitten sitä putkiteippiä, ja liitokset kireesti kiinni, ja johan lakkas vuotamasta! kaupan päälle kun vielä asensin yhden verhotangon vaatenaulakkokaapin eteen johon katja sitten ripusti vallila-verhonsa, ni jo tuli porraskäytävä-tilaan valon ja verhon kera aivan uusi ilme! Uurastuksesta minut palkittiin saunalla ja kylvyllä, oikein mukavaa! Itsellä oli pieni ompelusongelma, olin saanut pari uutta merkkiä MP-liiveihini, ja niinpä kaivettiin omepluskone esiin ja Katja sai näppärästi merkit ommeltua paikoilleen!
21 aikaan illalla olikin sitten kaikki hommat tehty, ja oli aika siirtyä omaan kotiin ja nukkumaan! Päivästä jäi niin loistavan hyvä fiilis, kun sai olla avuksi, ja sai itsekkin hiukan apua!

Sunnuntaina meillä oli Korsossa Maalaismarkkinat. Kävin aamupäivällä kierroksen, ja manasin kadonnutta makuaistiani, sillä niin paljon erilaisia syötäviä herkkuja oli tarjolla...noh, jätin ne sikseen. Päivällä sitten vierailu vanhempieni luona, isän kanssa Volvon koeajo. Hän tykkäsi kovasti, ja aikansa puntaroitua totesi, että se olis sit neljän vuoden synttäri- ja joululahjat siinä, kunhan saan hiukan hinnasta tingittyä pois ja auton katsastettua! Olin hämilläni, olin kuvitellut että hän ehkä olisi lainannut minulle tarvittanan summan, mutta ei! No se oli sit Massen Joulu!!!!! Loppupäivä menikin sitten oleillessa, illemmalla kävin vielä Lindan ja Simon luona Myyrmäessä, Simo auttoi minua jumiutuneen Volvon konepellin lukon kanssa ja sitten juotiin vielä ilta-teet ja rupateltiin tuokio! Oikein mukavaa! Loppuilta menikin sitten mukavaa actionleffaa The Expendables:in seurassa, ja päälle Wallanderi, joten olihan se jo maanantai aamuyö ennen kun pää kopsahti tyynyyn! Mutta olosuhteisiin nähden kaiken kaikkiaan aivan upea viikko! Enää neljä hoitoviikkoa jäljellä! Jep!

lauantai 8.9.

Taas viikko takana! Voi sanoa että tässä vaiheessa alkaa jo kurkussa tuntua, sellainen ilkeä kuiva "pala" joka sitä yökki-refleksiä aiheuttaa... Runsas juominen, jäätelö ja muut pehmeet auttavat toki tilannetta. Merkillepantavaa on että "holi" ei enää tipu eikä maistu, joten saunakaljat saapi asustaa jääkaapissa ihan rauhassa! Viikon aikana ei paljoo muuta ihmeellistä tapahtunut, paitsi että yksi harrastuksiini kuuluva juttu sai aivan uuden käänteen! Kolmatta vuotta omistuksessani ollut "Iines" eli Suzuki Intruder 1500 LC meni vaihtoon, ja tilalle tuli sitten tämä:

Kyseessä on Yamaha XV 1600 Wildstar, vuosimallia 2001. Samantapainen kuin edeltäjänsä, mutta kevyempi ja teho/vääntö hiukan eri luokkaa! Mainittakoon että vakiokunnossa tuossa on 136 Nm vääntöä, esim henkilöauto Ford Focus 1.4 löytyy just nippa nappa 100 Nm. Ajoasento tässä mukavampi, ja noi pienet lisätuunaukset kuten pakosarja ja ilmansuodatin luo sitä aitoa Custom-henkeä!

Ensi viikon high-lite taitaapi olla uuden sohvan saapuminen, jota olenkin jo tovin odotellut. Alkaa nykyinen Ikea-petaus-sohva olla aika ilkee istuttava...noh, siitä sitten kuvia tuonnempana!

Alkuviikon tapaaminen Katjan pojan Veetin kanssa meni loistavasti, hiukan äänne-harjoitusta kirjoituksen oheen, iltapala ja pakollinen jäätelö kera illan leffan, "Asterix ja Viikingit" loivat mukavat puitteet yhdessäololle!

Tällä haavaa näihin tunnelmiin!

Maanantai 3.9.

Ja hyvää päivää!!!
Mukavan viikonlopun jälkeen takaisin arjen rientoihin!
Viikonloppu meni todella kivasti, tosin hiukan jouduin muuttamaan ohjelmaa, lähinnä huonon sään vuoksi! Pääsimme siis perjantaina liikkeelle, kun ensin oltiin käyty Ikeassa syömässä isolla kokoonpanolla eli mukana siis Viivi, Veeti ja Ville sekä Katja. Muut jäivät Ikeaan kun me jatkoimme Villen ja Henkka-koirulin kanssa matkaa ensin minun luo hakemaan omat tavarat, sitten edelleen kohti Porvoota. Suurinpiirtein Nikkilän kohdalla huomasin, että Henkan ruokapussi ja silmätipat olivat jääneet siihen "toiseen" kassiin jonka siis olin jättänyt kotiin...prkle...ei kun U-käännös, takaisin Korsoon, ja uusi yritys! Vihdoin noin puoli kahdeksan aikaan saavuimme sitten Partiopoukamaan ja kalliopirtti-nimiseen mökkiin! Sauna tulille, samalla kun käytiin lenkillä ja sitten asetuimme taloksi! Mukavat pehmeät löylyt ja kaupan päälle kiuasnakkeja, siitä on mukavat perjantai-illat tehty! Henkan suurin ihmetys oli läjä rakko-levää joka lillui rannassa; se ei oikein tiennyt oliko se elävää vai ei, kenties vaarallinen merihirviö? Vartin verran sitä ihmeteltiin, kunnes päätimme palata mökille!

Lauantai-aamulla herättiin sitten pirteinä jo kahdeksalta, ulkona oli tuuli yltynyt aika kovaksi ja tummia pilvi kasautui taivaanrannalle. Koska meidän kuitenkin oli määrä olla Tikkurilassa noin puoli kolmen aikaan, päätimme kahvin puutteessa aikaistaa lähtöämme ja ajoimme Vanhaan Porvooseen aamukahville/neekerisuukolle, ja sit vielä Brunbergin kaupunkimyymälään! Tuliaisia kohtalaisesti!
Paluumatka ajeltiin vanhaa Kuninkaantietä Sipooseen, sit auton tankkaus ja samalla vaihdoin toisen palaneen etulampun kuten olin luvannut! Onpas muuten Volvossa pirullisen hankala tuo oikean puolen ajovalopolttimen vaihto näillä nakkisormilla! Koska olin päättänyt etten enää mene takaisin Porvooseen, sovimme kyydistä Korsoon jonka jälkeen Katja sai pojat, koiran ja auton takaisin. auttoi häntä varmasti omien sunnuntain menojensa suhteen! Sunnuntai menikin sitten lepäillessä, päivällä Ellun kyydissä Jumboon tarvikkeita laiva-projektiini shoppaillessa, illemmalla laivanrakennusta. Uni ei meinannut millään tulla, vielä kahden aikaan aamuyöllä olin valveilla...

Tänään sitten 0650 herätys, kaffeet ja aamuhuolto. Kaverini Mikke, joka ajaa omaa taksia, oli ottanut minulta keikan vastaan lauantaina, ja oli täsmällisesti 0730 ovellani. Matka Meilahteen sujui leppoisasti, ensin normisetti laboratoriossa, sit päälle päivän sädetys. Mikke haki sit minut kotiinkin, ja kotona sitten jo kympin pintaan!!

Illalla tuli sitten Veeti, Katjan keskimmäinen, iltakylään! Mukavaa puuhastelua, hiukan kirjoitus- ja puheharjoituksia, ja hyvin tehtyjen tehtävien kunniaksi Jätskiä mansikkahillolla ja Asterix ja Viikingit-leffa!!Molemmat istuttiin ja räkätettiin vuoron perään noille mainioille tolloille! Katja haki sitten Veetin kotiin siinä kasin pintaan, nautittiin yhdessä toki iltapala ja teet.

Kun näihin tunnelmiin lisää että Kela on tänään myöntänyt minulle ilmaisen taksikortin sairaalamatkojani varten, Verottaja lupasi palauttaa kohtalaisen summan liikaa maksettuja veroja ja Vantaan kaupungin välinelainaamosta soitettiin että tilatut letkuruokinta-tarvikkeet on noudettavissa...niin voi vain sanoa että Hyvä päivä tämä! Ainoa pieni miinus on, että makuaisti alkaa heiketä, ruoka ei oikein maistu milleen, kahvin saa keittää 1 1/2 kertaisena...tupakkaakin menee vain puol askia päivässä...kun ei maistu niin ei maistu! Hyvä niin! Ruokailun suhteen minun pitää kuitenkin olla tarkkana, ettei paino pääse liiaksi putoamaan!

Huomenna sitten tokat sytostaatit, palaillaan kun taas jaksan!

Perjantai 31.8.

Huh minne tää eka viikko meni...Tiistaina oli sitten se ensimmäinen pelonsekaisin tuntein odotettu sytostaattihoito-päivä. Nousin hissillä Syöpäklinikan 6. kerrokseen, jossa sen kummemmitta ohjattiin huoneeseen 11 jossa oli sellainen leposänky ja kaksi tavallista sairaalasänkyä. Viereisessä sängyssä oli eräs kohtalotoveri, iäkkäämpi nainen joka oli ilmeisesti hoitojaksonsa loppusuoralla. Loppupeleissä koko juttu meni varsin yksinkertaisesti, kanyyli käteen, ensin esilääkitys, sitten varsinainen solumyrkky ja lopuksi plöräys keittosuolaa. Ohessa valutettiin ravintoliuosta litran pullo...Reilun tunnin jälkeen alkoi tuntua hiukan puuduttavalta, mutta sitten se olikin jo ohi! Teippi käteen ja menoksi. Alakerrassa minua odottikin jo sitten vielä sädehoitovuoro, jonka jälkeen pääsinkin sitten kotiin. Tällä kertaa minulle ei vielä tullut (ja toivon että ei tulekaan) pahoinvointia tai muita oireita väsymystä lukuunottamatta.

Keskiviikko oli vähän kiireisempi päivä. Ensin treffit ravintoterapeutin kanssa, joka opasti minua asiantuntevasti kaikissa syömiseen / PEG-letkuruokintaan liittyvissä asioissa hyvinkin tunnin ajan! Hänen laskelmiensa mukaan minun pitäisi saada energiaa n. 3100 kcal/vuorokausi ja proteiiniä 70-100 grammaa/vuorokausi. Millä ihmeessä???? Onneks on noita ravintotiivisteitä, kun nyttenkin tuntuu et vaik ei oo juuri mitään syönyt niin vatsaa kiristää ihan älyttömästi...
  Ravintoterapeutin jälkeen kävin pikaisen sädetyksen ottamassa, sen jälkeen siirryin yläkerroksiin magneettikuvaukseen. Tämä viimeinen liittyy siihen vapaaehtoiseen tutkimukseen johon osallistuin, jossa he tutkivat ihmisen sylkirauhasten reaktiota sädehoitoihin. Sekin oli ihan mielenkiintoinen kuvaus, ensimmäistä kertaa oli kone joka oli lähes äänetön!!!! Alla muutama kuva siitä tilanteesta.

Isotooppi-ruisku...kuvauksen jälkeen ei ollut suositeltavaa halailla tai pussailla koska kuulemma säteilin!!

Magneettikuvauskone.

Ja koneen ohjauspaneeli! Tuo mötikkä jossa lukee "Siemens" oli se joka ensin kiertää kuvattavan ympäri, tietotokonetomograaffinen kuvaus. Sen jälkeen kuvattava siirtyy sen takana olevaan rinkulaan, joka on se itse magneettikuvauslaite. Äänetön kutakuinkin, kivuton, nou hätä!

 

 

 

 

 

 

 

Tämän kierroksen jälkeen päätin mennä keskustan kautta ja hankkia itselleni puhdetöiksi rakennussarjan! Löysin kun löysinkin mainion mallin vanhasta suomenkin lipun alla purjehtineesta purjelaiva Pamir:sta, joka oli nelimastoparkki, purjehti -30 luvulla Australiaan Vehnälasteja hakemassa. Se oli silloin kuuluisan Gustaf Erikssonin varustamon lipun alla, joka oli ahvenanmaalainen varustaja joka oli oivaltanut höyrylaiva-aikakauden ollessaan vahvimmillaan, että vanhoilla vuosisadan alussa rakennetuilla purje-laivoilla voisi hyvällä tuotolla kuljettaa kaukorahtia! Varustamoon kuului useita muitakin saman aikakauden laivoja, mm. "Pommern" joka on Maarianhaminassa museolaivana, "Passat" joka on Travemündessä museoituna, sekä ehkä kuuluisin "Herzogin Cecilie" joka haaksirikkoutui Englannin etelärannikolla. Myöskin Pamir koki haaksirikon -50-luvun alussa, vieden syyvyyksiin n. 80 merimiestä Azorien edustalla hirmumyrskyssä.
Tätä pienoismallia rakentaessa uskon että mieli lepää, ja koska minulla on aina ollut kiinnostusta näitä laivoja kohtaan, on tämä projekti erityisen mieluisa!

Torstai olikin sitten helppo päivä, tosin jouduin ensin hiukan taistelemaan Korson terveysasemalla, jonne minun piti toimittaa tulevia letkuruokintatarvikkeita varten lähetteen, jotta he sitten voisivat tilata ne kunnan varastolta joka sijaitsee Koivukylässä. Olivat sitä mieltä että minun olisi itse pitänyt toimittaa se lausunto sinne varastolle...vaan kun se ei käy, ohje nimenomaan sanoi selvästi suomen kielellä että oman terveysaseman hoitaja/lääkäri suorittaa lausunnon mukaan tilauksen, ja noin viikon kuluttua potilas hakee/haetuttaa tarvikkeet itse. Kylläpä oli vaikeaa...mutta ottivat sen lapun sitten lopuksi! Vastaanotto oli erittäin kalseaa muutenkin, todella nurjamielistä väkeä siellä! Onneksi jatkoin matkaani kohti sädehoitoklinikkaa, jossa jo tutut hoitajat odottivat minua saapuvaksi, normi sädeannos ja kotia kohti!

Tänään perjantaina olisi sitten ensin käynti letkuntarkistuksessa ja sitten normi sädetys, jonka jälkeen odottaakin sitten mukava viikonloppu Porvoon saaristossa, ensin vaimoni pojan Villen ja niiden Henkka-koiran kera, sitten toinen yö todennäköisesti yksin meren ääniä kuunnellessa! On ihana huomata, että menneiden viikkojen keskustelujen jälkeen on palautunut jonkinlainen hyvä yhteys heihin, toivon sydämeni pohjasta että se hyvä yhteys saisi jatkua ja että ehkä jonain päivänä voisi taas yrittää siitä mihin alkuvuonna asiat niin ikävästi jäi...aika näyttää. Rakkaus ei helposti kuole, se voi haavoittua, väsyä, hiipua mutta tässä tapauksessa se ei tule kuolemaan.
  Ensi viikolla sit taas uusia mietteitä, oikein hyvää viikonloppua tässä vaiheessa!