perjantai 31. elokuuta 2012

Perjantai 31.8.

Huh minne tää eka viikko meni...Tiistaina oli sitten se ensimmäinen pelonsekaisin tuntein odotettu sytostaattihoito-päivä. Nousin hissillä Syöpäklinikan 6. kerrokseen, jossa sen kummemmitta ohjattiin huoneeseen 11 jossa oli sellainen leposänky ja kaksi tavallista sairaalasänkyä. Viereisessä sängyssä oli eräs kohtalotoveri, iäkkäämpi nainen joka oli ilmeisesti hoitojaksonsa loppusuoralla. Loppupeleissä koko juttu meni varsin yksinkertaisesti, kanyyli käteen, ensin esilääkitys, sitten varsinainen solumyrkky ja lopuksi plöräys keittosuolaa. Ohessa valutettiin ravintoliuosta litran pullo...Reilun tunnin jälkeen alkoi tuntua hiukan puuduttavalta, mutta sitten se olikin jo ohi! Teippi käteen ja menoksi. Alakerrassa minua odottikin jo sitten vielä sädehoitovuoro, jonka jälkeen pääsinkin sitten kotiin. Tällä kertaa minulle ei vielä tullut (ja toivon että ei tulekaan) pahoinvointia tai muita oireita väsymystä lukuunottamatta.

Keskiviikko oli vähän kiireisempi päivä. Ensin treffit ravintoterapeutin kanssa, joka opasti minua asiantuntevasti kaikissa syömiseen / PEG-letkuruokintaan liittyvissä asioissa hyvinkin tunnin ajan! Hänen laskelmiensa mukaan minun pitäisi saada energiaa n. 3100 kcal/vuorokausi ja proteiiniä 70-100 grammaa/vuorokausi. Millä ihmeessä???? Onneks on noita ravintotiivisteitä, kun nyttenkin tuntuu et vaik ei oo juuri mitään syönyt niin vatsaa kiristää ihan älyttömästi...
  Ravintoterapeutin jälkeen kävin pikaisen sädetyksen ottamassa, sen jälkeen siirryin yläkerroksiin magneettikuvaukseen. Tämä viimeinen liittyy siihen vapaaehtoiseen tutkimukseen johon osallistuin, jossa he tutkivat ihmisen sylkirauhasten reaktiota sädehoitoihin. Sekin oli ihan mielenkiintoinen kuvaus, ensimmäistä kertaa oli kone joka oli lähes äänetön!!!! Alla muutama kuva siitä tilanteesta.

Isotooppi-ruisku...kuvauksen jälkeen ei ollut suositeltavaa halailla tai pussailla koska kuulemma säteilin!!





Magneettikuvauskone.

Ja koneen ohjauspaneeli! Tuo mötikkä jossa lukee "Siemens" oli se joka ensin kiertää kuvattavan ympäri, tietotokonetomograaffinen kuvaus. Sen jälkeen kuvattava siirtyy sen takana olevaan rinkulaan, joka on se itse magneettikuvauslaite. Äänetön kutakuinkin, kivuton, nou hätä!       

Tämän kierroksen jälkeen päätin mennä keskustan kautta ja hankkia itselleni puhdetöiksi rakennussarjan! Löysin kun löysinkin mainion mallin vanhasta suomenkin lipun alla purjehtineesta purjelaiva Pamir:sta, joka oli nelimastoparkki, purjehti -30 luvulla Australiaan Vehnälasteja hakemassa. Se oli silloin kuuluisan Gustaf Erikssonin varustamon lipun alla, joka oli ahvenanmaalainen varustaja joka oli oivaltanut höyrylaiva-aikakauden ollessaan vahvimmillaan, että vanhoilla vuosisadan alussa rakennetuilla purje-laivoilla voisi hyvällä tuotolla kuljettaa kaukorahtia! Varustamoon kuului useita muitakin saman aikakauden laivoja, mm. "Pommern" joka on Maarianhaminassa museolaivana, "Passat" joka on Travemündessä museoituna, sekä ehkä kuuluisin "Herzogin Cecilie" joka haaksirikkoutui Englannin etelärannikolla. Myöskin Pamir koki haaksirikon -50-luvun alussa, vieden syyvyyksiin n. 80 merimiestä Azorien edustalla hirmumyrskyssä.
Tätä pienoismallia rakentaessa uskon että mieli lepää, ja koska minulla on aina ollut kiinnostusta näitä laivoja kohtaan, on tämä projekti erityisen mieluisa!

Torstai olikin sitten helppo päivä, tosin jouduin ensin hiukan taistelemaan Korson terveysasemalla, jonne minun piti toimittaa tulevia letkuruokintatarvikkeita varten lähetteen, jotta he sitten voisivat tilata ne kunnan varastolta joka sijaitsee Koivukylässä. Olivat sitä mieltä että minun olisi itse pitänyt toimittaa se lausunto sinne varastolle...vaan kun se ei käy, ohje nimenomaan sanoi selvästi suomen kielellä että oman terveysaseman hoitaja/lääkäri suorittaa lausunnon mukaan tilauksen, ja noin viikon kuluttua potilas hakee/haetuttaa tarvikkeet itse. Kylläpä oli vaikeaa...mutta ottivat sen lapun sitten lopuksi! Vastaanotto oli erittäin kalseaa muutenkin, todella nurjamielistä väkeä siellä! Onneksi jatkoin matkaani kohti sädehoitoklinikkaa, jossa jo tutut hoitajat odottivat minua saapuvaksi, normi sädeannos ja kotia kohti!

Tänään perjantaina olisi sitten ensin käynti letkuntarkistuksessa ja sitten normi sädetys, jonka jälkeen odottaakin sitten mukava viikonloppu Porvoon saaristossa, ensin vaimoni pojan Villen ja niiden Henkka-koiran kera, sitten toinen yö todennäköisesti yksin meren ääniä kuunnellessa! On ihana huomata, että menneiden viikkojen keskustelujen jälkeen on palautunut jonkinlainen hyvä yhteys heihin, toivon sydämeni pohjasta että se hyvä yhteys saisi jatkua ja että ehkä jonain päivänä voisi taas yrittää siitä mihin alkuvuonna asiat niin ikävästi jäi...aika näyttää. Rakkaus ei helposti kuole, se voi haavoittua, väsyä, hiipua mutta tässä tapauksessa se ei tule kuolemaan.
  Ensi viikolla sit taas uusia mietteitä, oikein hyvää viikonloppua tässä vaiheessa!

maanantai 27. elokuuta 2012

Maanantai 27.8.

Menneen leppoisan viikonlopun jälkeen paluu todellisuuteen! Mukavaa mökkeilyä alkuosa, Kiitos Antti mahtavasta saunasta jälleen kerran ja loistavasta illallisesta!  Sunnuntaina itsensä ylittäminen ensimmäisen ikinä leivotun kuivakakun muodossa! Hiukan ku säätää ni hyvä tulee! Mukavaa oli kanssa kun tuli kahvivieraita, ensimmäinen vieraspari jopa hoiti mun tukan "tauti-modeen" eli kaikki veks! Pienemmälle samalla Irokeesi! Katjalle kiitos parturoinnista! Myöhempi kahvivieras totesi myös kakkuni olevan kelpo, toi minulle päivän Hesarin luettavaksi! Kiitos Ellu siitä!

Sunnuntain-maanantain välinen yö olikin sitten kohtuu tuskallinen painajaisten, sydänpomppujen ja heräilyjen merkeissä. Miksi vitussa lehdenjakaja käyttää kovapohjaisia ja -korkoisia kenkiä kun jakaa aamulehdet 02:45??? Ja ovatko kaikki parvekkeeni alla toimivaan Korson päiväkotiin tulevat aikuiset niin saatanan umpimetsästä, etteivät osaa rämistelemättä avata ja sulkea yhtä hemmetin porttia???Tuuletus siis NOT enää jos meinaa nukkua 0645 pidempään. Aargh.

Noh, lähdin hyvissä ajoin liikkeelle, apteekin kautta josta lunastin tarvittavat pahoinvointilääkkeet, yhteishinta noin 10 tuoppia...halpoja eivät ole nuo pienet napit ei.

12:00 Palaveri sosiaalihoitajan kanssa. Oikein mukava tuntinen siinä vierähti kun käytiin läpi kaiken laisia käytännön asioita Kelaan, ja kaupungin sosiaalitoimen suhteen. pakkohan se on jotenki yrittää takoa toimintaekuja, kun ei ole omaa setelipainoa!

13:40 Tapaaminen oman lääkärin kanssa, tehtiin se sylkirauhas-testi. Ensin 15 min syljeskelyä muuten vaan koeputkeen, sit toinen setti 15 min pureskellen parafiinitablettia ja syljeskellen. Pureskelu tuotti melkein kolminkertaisen määrän! Oli kuulemma odotettu tulos. Puolen vuoden päästä sit uudelleen, jonka jälkeen saavat selville miten pahasti tuleva sädehoitojakso on vaurioittanut minun sylkirauhasia. Tämä oli täysin vapaaehtoinen koe, ja sen perusteella hakevat ratkaisuja sylkirauhas-vaurioiden minimoimiseksi suu-ja nielualueen sädehoidoissa.

14:30 Linac 5 hoitokone kutsuu! Alla muutamia kuvia siitä mitä siellä tehtiin! Olin yllättynyt että hoitajat suostuivat siihen! Muutenkin vaikutti todella mukavalta porukalta, heidän kanssaan tulen varmasti hyvin toimeen seuraavat 7 viikkoa!!! Itse sädehoitotapahtuma oli kireää maskia lukuunottamatta täysin kivuton toimenpide, siinä se laite surrasi pään ympärillä ja annosteli sopivasti säteilyä tarkoin ennalta määrättyihin kohtiin. Kurkkukivun he lupasivat minulle vasta hiukan myöhemmin seurauksena! :)

                                         Hoitopöytä ja maski


                                          Koneen ohjauspaneeli, johon potilaan kaikki tiedot on ennalta syötetty, myös
                                          mittatiedot jne.


                                          "Tyyny" johon pää laitetaan ja päälle sit "maski"!


                                          Tässä sitä sit mennään...toi härpäke vatsan päällä on PEG-letku, eli ruokintaletku. Se on valmiiksi asennettu 15.8. minulle, olettamuksena että jossain vaiheessa sädehoitojaksoa tulee olemaan vaikeaa tai peräti mahdotonta syödä normaalisti suun kautta, jolloin ravintoannoksia voi kätevästi tämän avulla annostella suoraan vatsalaukkuun. Hiukan "erotiikantappaja" se on, mutta silti perinteiset mummomalliset ruskeat naisten sukkahousut vievät mielestäni sillä saralla voiton!!


Maski kiinnitettynä, taustalla hoitaja "Mertsi"


Linac 5:en kojetaulu!

Ja hylje "uuniin"!

Tästä on muutes mahdoton lähteä pois vaikka haluaiskin!!!




Linac 5 Sädehoitoyksikkö toimintavalmiudessa!
Tällaisia kokemuksia tänään, kotimatka sujuikin sitten mukavasti täpötädessä K-junassa kohti Korsoa, lähtiessä ei satanut, Korsossa kyllä! Rakas sateenvarjoni murahteli minulle tervetuloa-toivotukset vaatekaapista kotiintultuani, joten se siitä! Huomenna olis sitten ekat sytostaatit...kohti uusia kokemuksia!

torstai 23. elokuuta 2012

Torstai 23.

Hui kun viikko on mennyt nopeasti! Tänään oli hienoa kun lapsoset tulivat iltakahveille, mukavaa oli rupatella hetken, katsella matkakuvia jne! Alkuviikko menikin pariin otteeseen shoppaillessa, sain vihdoin haluamani säleverhot parvekkeelle! Sen verran kovaan tosin tuo katto, että kaksi poranterää "suli", jäi hiukan asennus kesken! Onneksi Linda-tyttäreni oli kiltti ja kävi matkalla Biltemassa ostamassa isukille uuden teräsarjan! Jospa huomenna sitten sais valmiiksi?

Tänään ostin lisäksi parvekkeelleni puun, sellaisen pienen sypressin! Alkaa olla kohta tila siisti ja viihtyisä!
Illat onkin tällä viikolla muuten menneet saunotessa, tääl netis roikkuessa ja musiikkia kuunnellessa! Leppoisaa, sanoisinko?

Huomenna olis tarkoitus lähteä hyvän ystäväni Antin mökille Karjaalle, vähän pensselihommii ja paljon saunaa!!!!Mukava ilta siis tiedossa!!!

Viikon aikana on tuntunut siltä, että taannoin Pietarin Kirkossa Pietarin patsasta kosketellessani tehty toivomus on alkanut toteutua! Todella rauhallinen olo, kun ei ole enää typeriä riitoja, vaan pelkkää ymmärrystä puolin ja toisin! Se auttaa jaksamaan!

Tämän postaus oli lyhyt ja ytimekäs, viikonloppuna koetan sit taas lisää, kuvien kera!


tiistai 21. elokuuta 2012

Maanantai 20.

Rauhallisen sunnuntain jälkeen, jonka kohokohta oli Cafe Villi Puutarha Tanjalla ja Kimmolla tos melkein naapuris, ja Suppilovahverokeitto, olikin sitten maanantaina aika ryhtyä hommiin! Pitkä päivä oli tiedossa meilahdessa jo etukäteen. Heti aamulla ensin labran kautta, ja vaikka olin käyny perjantaina, niin oli yks joku koe kuitenkin jäänyt niiltä ottamatta, joten pelkkä näytteen jättö muuttuikin pistokseksi! No, johan noita käsivarsia on tämän vuoden aikana pistelty, ei haittaa!!

Sen jälkeen tapaamaan omaa lääkäriä, joka otti aurinkoisena kuten aina vastaan! tarkistettiin PEG-letku, hän hiukan sääti sen kireyttä. kaikki oli sen suhteen ihan kunnossa! Mukavan rupatteluhetken jälkeen sitten takaisin Sädehoitoklinikalle. Ensimmäinen työvaihe oli naamion tekeminen. Sitä tarvitaan, kun potilas laitetaan sädehoitokoneeseen. Potilaan pää fixoidaan tiukasti paikalleen jotta sädetys osuu joka kerta tismalleen oikeaan paikkaan. Voin kertoa, että siitä tuli tiukka!!Ei paljoo pää siinä liiku, kun naamari päälle ja kiinnitetään sivuista hoitoalustaan..! Sen teon ohella ottivat sitten sarjan Tietokonetomografia-kuvia..ja sitten olikin hetken tauko! Teki hyvä käydä kahviossa pientä huikopalaa syömässä!

Iltapäivällä sitten jatkuivat hommat, nyt vuorossa magneettikuvaus! Olin aiemmin jo lupautunut mukaan tutkimukseen jossa tutkitaan ihmisen sylkirauhasten toimintaa sädehoito-jakson aikana ja jälkeen. Se toi hiukan lisäväriä tämänkin päivän ohjelmaan! Ensin "normaali" magneettikuvaus, puolen tunnin setti. Sen jälkeen omalle hoitoalustalle, uusi naamari päähän, ukko tiukkaan pakettiin ja koneeseen! Oikeaan käteen laittoivat kanyylinkin! Ensimmäinen tarkkuus-sarja kuvattiin sit siten, ettäpuolet kuvista ilman mitään, sitten annettiin sitruunahaponmakuisia pastilleja joita piti pureskella muutaman kerran ja antaa liueta suussa. ne stimuloivat syljen eritystä, ja hetken päästä tuntuikin jo et suu on täynnä! Ja uutta kuvaa!!!

Sit pieni tauko, ja vielä yks sarja varjoaineen kera. Sen magneettikuvauksen ainoa ikävä juttu on se, että se kone pitää todella kovaa ääntä, ja vaikka on korvatulpat ni päässä soi silti jälkeenpäin.
Summa summarum, kaikki jutut meni ihan hyvin, oma uteliaisuus ehkä hiukan poisti ahdistuneisuuden tunnetta!

Loppupäivä olikin sitten leppoisa. Sain toki kuulla huonojakin uutisia, poikapuoleni puheterapia oli päätetty lakkauttaa, ja sen tilalle viittomakoulutusta kotiin...Noh kun ei enää asuta samassa taloudessa niin ei ole paljoa mitä minä sille voin tehdä, vaikka haluaisinkin jotenkin asiassa auttaa..se jääpi nähtäväksi!

Ikea-kierros parvekeverhojen perässä oli vesiperä, mutta tarttuipa käteen ylhäällä kuvassa näkyvät lyhdyt, eteisen matto, aluslakana ja sit toki naapuriliikkeestä kauan kaivattu uusi kotiteatteri! Peruslaite, edullinen mutta tälle hifistille aivan riittävä! Tuo vanha kun oli alkanut oireilemaan varsinkin levyä soittaessa...johan silläkin 6 vuotta ikää ellei enemmän...Noh nyt uuden "lelun" kanssa opiskelua, pari kaapelia tarvii viel hankkii et saa TV:n oikeaoppisesti kytkettyä siihen...sitten voi ryhtyä elokuvien katseluun!



sunnuntai 19. elokuuta 2012

Lauantai 18.8.

Ensimmäinen aamu pitkään aikaan että oli oikeasti saanut nukkua koko yön! Mikä ihana tunne herätä levänneenä, kivutkaan eivät enää ihan kauheet ton vatsaletkun ympärillä! Aamupäivän reippailua, kirjojen palautusta kirjastoon ja sit miettimään mitä tekisi!

Päätin ottaa yhteyttä erääseen henkilöön jolle minulla oli tuliainen kaapissa Italian matkaltani, hän oli kuin olikin kotona, joten hyppäsin moottoripyörän selkään varovasti ja lähdin liikkeelle. Ihana nähdä henkilön ilahtunut ilme kuin sai yllätyksenä tuon paketin! Monesti se antamisen ilo on kymmenen kertaa suurempi kuin saamisen ilo!
Tästä itse hyvällä mielellä ajattelin jatkaa matkaa Jumboon, tuohon jättiostoskeskukseen aivan lähellä, jospa ostaisin itselleni jotain pientä kivaa..noh, lopputulos oli pussillinen tuikkukynttilöitä ja uusi dödö. Et silleen, no 50% sekin juttu toteutui, ainakin oli pientä! Saapahan illalla laittaa kynttilän lyhtyyn parvekkeelle, olenkin jo odottanut sitä kun tässä huushollissa ei ollut ainuttakaan kynttilää ennen!
40 kilsaa oli limiitti pyörän kanssa, sen jälkeen masu ilmoitti et nyt riittää! Eikun kotiin, ja loppupäivä menikin sitten löhöillessä, netissä ym.

Monen ystävän kanssa rupattelua pitkin päivää, yhden ystävän sain jopa loppuillasta takaisin fb-kaveriksi! Se lämmitti mieltä, olimmehan hänen kanssa riidelleet rajusti, ja olin aiemmin käyttäytynyt todella huonosti häntä kohtaan. Se tunne, kun asiat loksahtaa paikoilleen ja on rauha maassa on todella hyvä!

Alkuillasta minulle tuotiin Keravan Valkosipulimarkkinoilta tuliaisia vuorostaan, Kiitos Elinalle siitä! Nyt on valkkarisuolakurkkuja iso pytty, valkkarioliiveja ja chili-aioili tahnaa! NAMM!
Samalla sain räätälöidyn "hoitokalenterin", sellainen kiva A4 kokoinen lehtiö jossa viikkonäkymät ja takana muistiinpanosivuja. Ympärillä kovat kannet ja kuminauha. Siihen on tarkoitus siirtää kaikki eri hoito yms. lääkäriajat, eihän ne mulla päässä pysy muuten! Ja sen kun kantaa repussa mukana on helppoa nopeasti lisätä uusi tapahtuma kun se ilmoitetaan! Vähän niinkuin lukujärjestys...

Tästä päivästä jäi niin hyvä mieli, että kiitos kaikille jotka olivat tekemisissä kanssani lauantaina, tästä on hyvä jatkaa!



perjantai 17. elokuuta 2012

Perjantai...

Tänään oli mielenkiintoinen päivä. Aamulla liikenteeseen hiukan pelonsekaisin tuntein, suuntana sädehoitoklinikka Helsingissä ja aiheena hoidon suunnittelu. Erittäin miellyttävä lääkärini otti minut ja tukihenkilönä mukana olleen hyvän ystäväni vastaan, ja alettiin käymään läpi mitä tuleman pitää.
Ensi maanantaina menee sitten koko päivä meilahdessa, eri paikoissa. Tulee magneettikuvausta, TT-scannausta, Labrakokeita, sädehoitomaskin tekoa jne. Se maski tarvitaan kun sitten mennään siihen sädetykseen, se tulee olemaan sellainen tiukka pään mallinen maski, jonka tarkoitus on pitää pää aivan liikkumattomana että osuvat oikeisiin kohtiin säteiden kanssa.
Itse hoidot alkavat sitten maanantaina 27.8., ja tahti tulee olemaan 5 päivää viikossa seitsemänb viikon ajan, eli 35 sädehoito annosta ja 7 sytostaattihoitopäivää. Sytot tulee olemaan tiistaisin, jolloin on pidempi päivä siellä, muuten toimenpiteet tulee kestämään noin 30 minuuttia / kerta. Näinollen on arvattavissa että seuraavien viikkojen ajan tiistai-keskiviikko-torstai voi olla huonovointisia päiviä, kirkastuen sitten aina viikonloppuja kohti.
Ajattelin matkalla kotiin junassa, että toisaalta aikoinaan alokas-aika kesti 8 viikkoa laivastossa palvellessani. Silloin se tuntui ikuisuudelta, mutta yhtäkkiä oltiinkin jo vala-päivässä ja 8 viikkoa oli kulunut kuin siivillä!

Positiivinen asia tänään oli se, että minulle annettavat sytostaatit ovat sellaista laatua jotka eivät vie hiuksia ja karvoja mennessään...olin jopa hiukan pettynyt! :) No ei sentään, kunhan kevensin! Tärkeintä on kuitenkin nyt se että alkaa olla tietoa missä mennään ja mitä tapahtuu.

Myöhemmin minulla oli vielä käynti hammaskirurgisella, suorittivat mallikkaasti tunnin putsauksen ja kaupan päälle paikattiin pari lohjennutta vanhaa paikkaa, sain vielä kehuja purukalustostani! Hyvä näin!!!

Viikko on toki näyttänyt minulle senkin, että on ystäviä ja sitten on ystäviä. Tämän viikon saldo on -2. Lisää "ystäviä" poistuvat varmasti takavasemmalle eri syistä matkani varrella, mutta niille voin vain sanoa, että se ei sitten ollut sen ystävyyden väärti. Toisaalta ei voi vaatia että kaikki ihmiset osaavat kohdata toisen ihmisen epäonnen oikealla tavalla, joten jätän ne omaan arvoonsa! Nyt on kuitenkin edessä viikonloppu, voimien keräämistä ja tuon uuden vatsaletkun kanssa seurustelua! Vatsahan alkaa toipua mallikkaasti keskiviikon toimenpiteestä, kunhan vielä tekis sen mitä varten se on! Just nyt se ei oikein osaa luovuttaa, ottaa vaan auliisti vastaan kaikki mitä sille annetaan! Ihmekkös tuo, jos on vähän "ilmapallo" olo! Noh, kökköjutut sikseen!

Kaiken kaikkiaan voin todeta että oma fiilis on nyt lähellä 8 luokkaa asteikolla 4-10. Tieto rauhoittaa, enkä osaa oikein pelätä tulevaa, vaan suuntaan eteenpäin luottavaisin mielin.


torstai 16. elokuuta 2012

Uuden alku?

Tämän blogin keskeinen tarkoitus on olla katsaus erään ihmisen matkaan täällä maapallon päällä alkaen tilanteesta joka on kaikille ei-toivottu, pelottava mutta josta kuitenkin on mahdollisuus selvitä. Osallistuminen ja kommentointi on täysin lukijan vastuulla, toki on mukavaa saada vuorovaikutusta. Usein on vaikeaa saada tunteitaan esille, varsinkin vieraiden ihmisten keskuudessa me suomalaiset emme osaa näyttää tunteitamme. Silti ihmiset ovat tiedonjanoisia, yksi pieni tutkimus minkä tein aiemmin vuoden aikana kertoo että mitä suurempi vastoinkäyminen, sen enemmän lukijoita ja kommentoijia, selkään taputtelijoita. Sitten kun ilmoittaa jostain iloisesta asiasta, se ei juurikaan kiinnosta ketään. Mukavat asiat eivät ole seksikkäitä!

Aion tässä blogissa aloittaa, en suinkaan aivan alusta, vaan tästä hetkestä, 16.8.2012, hiukan pohjustaa menneellä, kuitenkin pysyen ikäänkuin päiväkirjanomaisesti oman sairauteni ja vointini ympärillä, yrittäen jakaa tuntemuksia ja tilanteita teille jotka ovat ehkä samassa tilanteessa, tai joilla on joku lähiomainen joka on samassa tilanteessa.

Voin sanoa käsi sydämellä, että kulunut vuosi 2012 on ollut enemmän tai vähemmän paskaa koko rahalla minun kohdallani. Usein sanotaan että pahat asiat tuppaavat kasaantua, niiden jälkeen tulee jotain hyvää.
Olen tätä miettinyt usein. Alkuvuonna oli uusioperheessämme pahoja riitoja, väärinkäsityksiä jotka kärjistyivät tilanteeseen 17.3.2012 jolloin rakas vaimoni ilmoitti että ei jaksa enää. Hän ei yksinkertaisesti jaksanut ymmärtää minun huoliani perheemme hyvinvoinnista. Olin kevään aikana ollut kohtalaisen hyvin työllistetty, tosin "pätkätöillä" jotka vaativat minulta paljon poissaoloa kotoa. Minun oma keskeinen huolenaiheeni oli koko ajan että riittävätkö rahat? Voimmeko ylläpitää vuosi sitten hankkimaamme ihanaa vanhaa puutaloa Helsingin Puistolassa, saammeko sen rempattua valmiiksi haluamamme tavalla? Samaan aikaan kun oma huoleni syveni, suupieleni valuivat alaspäin, ja olin kireä. Tuona maagisena päivänä saatuani tuon yksipuolisen ilmoituksen tulevasta erosta, murruin täysin. Muistan paenneeni vanhan ystäväni luokse, karkuun sitä äärettömän ahdistavaa tilannetta. Siinä ohessa sydämeni teki oharit, siirtyi normaalista terveestä sinus-rytmistä flimmeri-tilaan. Kun sitten sain luvan palata kotiin 18.3., ei kestänyt kauaa kunnes lyhistyin kuistillemme. Tuosta hetkestä minulta puuttuu noin 10 minuuttia, en tiedä mitä sinä aikana tapahtui. havahduin eteisessämme siihen, että en yksinkertaisesti päässyt ylös omin voimin. Vaimo seisoi keittiössä ja vain katseli, apua antamatta. Kun vihdoin pääsin ylös istumaan, totesimme että nyt on aika lähteä lääkäriin, kaikki ei ole kunnossa. Hän vei minut Auroran Sairaalaan Helsinkiin, psyk.polin päivystykseen. Siellä vietin vuorokauden, rauhoituin ja vaivuin jonkinlaiseen masennustilaan. Alkoi palautuminen, sydämen hoitoa, Marevan-lääkitys, mieliala-lääkkeitä, lääkärissä juoksua. Sain kuukauden sairasloman. Kotona tilanne ei ottanut parantuakseen, keskustelutilannetta ei suotu. En tänä päivänäkään osaa ymmärtää kuinka ihminen voi olla niin välinpitämätön ja musta-valkoinen. Ehkä minun ei tarvitse sitä koskaan ymmärtää.

Kevät eteni flimmerin kanssa, palasin töihin, koetin parhaani mukaan taistella eteenpäin. Toukokuun alussa, jolloin jo tiesin rytminsiirtoa varten annetun päivän, muutin sitten pois kotoa omaan yksiöön jonka vuokrasin Vantaan Korsosta. Viehättävä asunto sinänsä. Hetimiten muuton jälkeen huomasin eräänä aamuna kaulallani möykyn, joka ei ollut siinä aiemmin...viikon päästä työpaikkalääkäriin, joka passitti melko suoraan Helsinkiin Korvaklinikalle jatkotutkimuksiin. Niistä seurasi magneettikuvaus, siinä välissä hoidettiin rytminsiirto sähköisesti, sydän alkoi toimia normaalisti. Magneettikuvan jälkeen noin 3 viikkoa myöhemmin, kesäkuun lopulla sain sitten korvaklinikan tutkivalta lääkäriltä ensimmäisen diagnoosi-epäilyn: Syöpä. Se pysäytti minut totaalisesti, lamaannuin. Esimieheni sanoi että "ei mulla oo mitään, syö valkosipulia"...Kukaan lähipiiristäni ei kyennyt oikeesti käsittelemään omaa ahdistustani, pelkotilaani tuossa hetkessä.

Tutkimuksia jatkettiin, tietokonetomografiaa, ohutneulanäytteitä kahteen kertaan, ja epäilys vahvistui, minulla todellakin oli syöpä joka oli pesiytynyt ilmeisesti nielurisan alueelle ja lähettänyt etäpesäkkeitä vasemman puolen imusolmukkeisiin. Nielurisan poistoleikkaus edessä, heinäkuun loppupuolella se sitten suoritettiin, ja patologin viimeinen vahvistus oli selvä. Nyt neljä viikkoa myöhemmin, hiljaa palautuen tuosta epämiellyttävästä toimenpiteestä, suoritettiin PEG-ravintoletkun asennus vatsaani. Vuorokausi sairaalassa ja kotiin. Tällä hetkellä on fiilis sinällään hyvä, mutta se tosiasia että esimerkiksi asumuserossa oleva vaimoni tuntuu hyljänneen minut täysin kun ei kestänyt tunnekuohujani, ja läheisin ystäväni on sitten henkilö menneestä elämästäni jota jaoin hänen kanssaan melkein 16 vuotta, saa ajattelemaan, ketkä ovat ystäviä ja rakkaita, ketkä ei. Noh, tarkoitus ei ollut vuodattaa tästä teemasta sen enempää, mutta lukijalle on hyväksi tietää hiukan taustaa jotta voi halutessaan ymmärtää paremmin kommenttejani.

Huomenna 17.8. on tarkoitus pitää alkukonsultaatio sädehoitoklinikan lääkärin kanssa tulevista hoidoista, joiden on määrä alkaa sitten ehkä viikolla 35. Tästä palaan sitten huomenna!

Jos sinä jaksoit lukea tähän asti, olen iloinen! Kommentoida saa vapaasti, jatkossa tarkoitukseni on valaista kuluvan päivän tilaa, menneet ovat menneitä ja vain ihme voi muuttaa niitä!