6.1.2015

Kaksi päivää toimenpiteeseen. Sain aamulla nukkua melkein kello 10:00 asti, tuntuu siltä että on koko ajan väsynyt. Tänään pitäisi yrittää touhuta kaikki ne asiat jotka en halua jättää tekemättä täällä kotona ennen lähtöä torstaina, koska tunnen että se on tärkeää. Vaikeinta on oikeasti hyväksyälähimmäisen kommentti että "ei sinun tarvitse, ihan oikeesti"...jossain syövereissä kuitenkin jokin painaa tekemään ja miettimään tekemättä jättämisiä.

Tänään näyttää hyvältä päivältä sikäli, että ulkona on ihana aurinkoinen keli, tosin hyytävä pakkanen -14 C, ja nurkissa paukkuu. Siispä tarvii hakea lisää puita ja sytyttää alakerran takka, tuo onnekas lämpöihme joka luovuttaa vielä seuraavana päivänäkin lämpöä mukavasti koko taloon. (Onhan meillä toki vesikiertoiset patteritkin, mutta se vesi lämpeää sähköllä, joka maksaa...) Toissa päivänä katselin puuvajaamme, ja totesin että keväällä tilattu 8 m3 halkoja on kohta puolittunut, näinköhän polttopuut riittää talven yli sitten kuitenkaan? Vielähän ei olla toden teolla lämmitelty muuta kuin saunaa, kun ei ole ollut tarvetta.

Päätimme että ylläpidetään pääsiäispuutalkoot, viime vuonna ensimmäisen kerran se oli menestys. Tänä vuonna onkin pääsiäinen aikaisessa, joten toivoa on. Toki saattaa käydä niin, että puuvarastoa pitäisi ensin hiukan laajentaa ennen kuin päästään klapihommiin...

Talossa havaittu pieni kosteusvaurio kellarin vierashuoneessa alkaa olla muisto vain, ne kuuluisat viimeiset listat puuttuu enään. (Listat jo haettu, vaatii enää pätkimistä ja paikoilleen laittamista!) Tämäkin on asia johon haluaisin puuttua ennen torstaita, ei tarvitsisi sitten maata ja tuskailla tekemättömiä.

Eilinen käynti Peijaksessa ristiverikokeessa hämmensi aika lailla. Kun olet noin 40 vuoden ajan kuvitellut että sinun veriryhmäsi on 0 rH + ja sinulle todetaan kysymyksenä, että "sinullahan on B +, eikös?" niin alkaa miettimään, mikä on totta mikä tarua. Leikkausta vartenhan verta on oltava valmiina tilattuna mikäli jokin menee pieleen, olisi sääli jos joku kirjaus olisi mennyt vikaan tässä(kin) suhteessa, mutta sen eilisen kokeen perusteella nyt sit mennään...Kyseltiinhän minulta edellisen leikkauksen yhteydessä valmisteluhuoneessa kun jo olin pami-tokkurassa esilääkittynä, että mites ne sinun Thyroxiinit???WTF? En ole kuuna päivävä sellaisia syönyt, minulla on kilpirauhanen ihan omalla paikallaan ja ihan toimiva toistaiseksi. Muistan sanoneeni tän, johon hoitsu: "Hups, aijoo se olikin yks toinen Finell jonka tiedot tässä koneella esillä"...Luottamusta, ystävät, luottamusta. Tämä olkoon tämän päivän harjoitus, koettaa rakentaa sitä luottamusta ettei tarvitse hätäillä.

Viime kerralta sain paljon kuvamateriaalia liitettyä blogiini. En tiedä suostuvatko ottamaan mitään kuvia nyt, ihan siis tieteellisessä mielessä. Aion toki kysyä, ja pyytää. Saas nähdä. Mutta siitä myöhemmin.

Maanantai 5.1.2015

Aikaa on kulunut sitten viimeisen, elämä on muuttanut uusille raiteille ja asuinpaikkakin on muuttunut. Edellisen syöpähässäkän jälkeen luulin jo olevani terve, ja puuhat uudessa vanhassa talossa uusioperheen kanssa ja aloittamani opiskelujen parissa veisi eteenpäin.
Syyskuussa oli aiempien hoitojen aikana todetun lisämunuaisen varjostuman kontrolli, rutiini juttu. Hups, sieltähän löytyikin papereista merkintä varsinaisen munuaisen kasvaimesta jota vain oli hiukan unohdettu...kiireesti uusiin kuviin, sieltä Peijaksen sairaalaan urologin juttusille ja kiireisesti leikkausjonoon munuaisen osapoistoon tai jotain. Golfpallon kokoinen möhkäle on siis saatav pois.
Tällä viikolla, tarkemmin 8.1. menen sitten toimenpiteeseen, jonka on kerrottu olevan konventionaalinen avoleikkaus.

Sen verran asioita on päässä risteillyt viimeisten aikojen aikana, lueteltakoon nyt muutama esimerkki; omien vanhempien huononeva kunto, oma alkoholin käyttö, sekoamiset ja ahdistukset.
Korkki tinattiin kiinni 30.12.2014, ja toivon saavani sit kun aika antaa myöden tän munuaishässäkän jälkeen siihen(kin) kuntoutusta, koska näin hommat ei vaan voi jatkua.

Toivon että jaksan ja voin päivittää tätä edelleen, koska aikaisempi kokemus osoitti että asioiden kirjoittaminen on usein helpompaa kuin vain puhua niistä läheisille jotka jossain vaiheessa itse ovat aika väsyneitä kaikkeen!

Näihin tunnelmiin, lisää tulossa!